Opisto omaksi - Elokeräyksellä

Iso Kirja on hehkuttanut tänä vuonna Opisto omaksi -teemaa. Sen tavoitteena on, että seurakunnat ja niiden jäsenet ottaisivat ja kokisivat entistä enemmän omistajuutta yhteisestä opistosta. Kampanjan taustalla on vielä tuoreessa muistissa viimesyksyinen syvä kassakriisi, josta nousimme kannattajajäsenten, seurakuntien ja joidenkin yritysten avulla. Uskomme, että taivaallinen Isämme vaikutti viime vuoden elokeräyksen aikana erityistä anteliaisuutta, jonka ansiosta opisto pääsi uudelleen pinnalle. Siitä olemme sanomattoman kiitollisia.

Kiertäessäni eri seurakunnissa tämän syksyn elokeräyksen merkeissä olen puhunut myös ”kylvämisen ja niittämisen laista”. Apostoli Paavalihan soveltaa tätä lainalaisuutta myös anteliaisuuteen esimerkiksi toisen korinttilaiskirjeen tutuissa teksteissä: ”Joka niukasti kylvää, se niukasti niittää.” ”Ja hän, joka antaa siemenen kylväjälle ja leivän ruuaksi, on antava teillekin ja enentävä kylvönne ja kasvattava teidän vanhurskautenne hedelmät, niin että te kaikessa vaurastuen voitte vilpittömästi harjoittaa kaikkinaista anteliaisuutta, joka meidän kauttamme saa aikaan kiitosta Jumalalle.”

Syyspäiviltä uskonhenkinen sanoma

Turun Syyspäivillä lokakuun alussa kuulimme uutisia Helsinkiin helluntaiksi 2025 tulevasta Maailmankonferenssista, josta kertoi Pentecostal World Fellowshipin puheenjohtaja ja Oral Roberts Universityn rehtori Dr. William Wilson. Tehdessään pesäeroa epäterveeseen menestysteologiaan Wilson peräänkuulutti samalla uskoa Jumalan suuruuteen. Hän varoitti kitsastelun vaarasta ja kehotti anteliaisuuteen viittaamalla Sananlaskujen jakeeseen, joka ilmaisee kylvämisen ja niittämisen lain näin: ”Toinen on antelias ja saa yhä lisää, toinen säästää yli kohtuuden ja vain köyhtyy.”

Wilsonin lainaama englanninkielinen Message-käännös sanoittaa saman jakeen: ”The world of the generous gets larger and larger; the world of the stingy gets smaller and smaller.” (Anteliaan maailma kasvaa suuremmaksi ja suuremmaksi; kitsastelijan maailma kasvaa pienemmäksi ja pienemmäksi.) Oman yliopistonsa kokemuksiin viitaten Wilson haastoi uskonhenkisesti Suomen helluntailaisia, ei nuukuuteen ja pienuuteen, vaan kasvuun.

Yli kaksi miljoonaa vuodessa

Wilsonin puhe upposi siemenen lailla myös oman mieleni maaperään. Olin jo parilla aikaisemmalla seurakuntavierailulla puhunut kylvämisen ja niittämisen laista tällaisella kielikuvalla ja laskentakaavalla: Ajattelepa, että jos meillä on Suomessa 45 000 helluntaiseurakunnan jäsentä ja heistä jokainen olisi Ison Kirjan kannatusjäsen 50 euron vuosimaksulla, jokaisen kannatusmaksu olisi kuin siemen, joka kylvetään opiston peltoon. Ajattele, millainen elokeräyssato tästä kylvöstä korjattaisiin: 2 250 000 euroa. Kyllä: kaksi miljoonaa kaksisataaviisikymmentä tuhatta euroa joka vuosi! Se kattaisi kaksi kolmasosaa Ison Kirjan vuosibudjetista.

Yhden vuoden sadolla kuitattaisiin kertaheitolla pois opiston pitkäaikainen pankkilaina, jota on jäljellä enää noin 1,5 miljoonaa euroa. Varoja jäisi myös kasvavan toiminnan kehittämiseen sekä suuren kiinteistömassan kunnostamiseen tuleville polville. Opisto pysyisi ja kehittyisi herätysliikkeen omana elinvoimaisena opinahjona, konferenssi- ja leiripaikkana sekä matkailukeskuksena.

Otetaanko opisto omaksi - oikeasti? Voimme tehdä sen vaivattomasti täällä: www.ikopisto.fi/kannatan

Sotkamossa Kainuun elojuhlan jälkeen 24.9., kun kainuulaiset lastasivat peräkärryyn elokeräystavaraa Keuruulle vietäväksi.

Ihailemme ja kiitämme niitä uutteria opiston ystäviä Kainuussa, Pohjanmaalla ja Satakunnassa, jotka edelleen jaksavat poimia puutarhastaan, kasvimailtaan tai metsistä maan antimia Isolle Kirjalle. Useimmille muille oman antimen toimittaminen suoraan opiston tilille on nopeampaa ja helpompaa.

”Meidän ei pidä väsyä tekemään hyvää, sillä jos emme hellitä, saamme aikanaan korjata sadon. Kun meillä vielä on aikaa, meidän on siis tehtävä hyvää kaikille, mutta varsinkin niille, joita usko yhdistää meihin” (Gal. 6:9,10).

Marko Halttunen
Konferenssikeskuksen johtaja
Iso Kirja -opisto