Lari Launonen
Väittely abortista ryöpsähti Amerikasta Suomeen viime kesänä, kun Yhdysvaltain korkein oikeus kumosi viisikymmentä vuotta voimassa olleen perustuslaillisen oikeuden aborttiin. Taas kerran minua kismitti se, miten pinnallisesti pohdittuja ja jopa tutkitusti virheellisiä väitteitä monet kristillisten lehtien toimittajatkin esittävät, kun kyseessä on tunteita herättävä eettinen kysymys.
Monet eettiset ongelmat ovat aidosti vaikeita ja vaativat huolellista, analyyttistä tarkastelua. Esimerkiksi keskustelussa abortista ei voida ohittaa kysymystä ihmispersoonan alkuhetkestä ja alkion tai sikiön moraalisesta statuksesta. Moni aborttioikeuden puolustaja puhuu ikään kuin olisi itsestään selvää, että sikiö ei ole ihminen, jolla on yhtäläinen ihmisarvo kuin vastasyntyneellä. Toisaalta keskustelua voidaan käydä sydämettömästi ja irrallaan tosielämän sotkuisista tilanteista.
Moni aborttia vastustavista kristityistä pitää sikiön tappamista moraalisesti vääränä, jopa murhana. Toisaalta monien aiheeseen perehtyneiden kristittyjen ajattelijoidenkin mielestä on epäselvää, missä kohtaa ihmistaimesta tulee ihmispersoona, jolla on sama moraalinen status kuin meillä muilla. Etenkin kysymys alkion moraalisesta statuksesta on teologisesti ja filosofisesti äärimmäisen vaikea samalla kun se on äärimmäisen arkinen. Tämä johtuu lapsettomuuden yleisyydestä ja kaikkein yleisimmästä ratkaisusta ongelmaan.
Monet lapsettomuudesta kärsivät kristitytkin turvautuvat hedelmöityshoitoihin, kuten koeputkihoitoihin. Koeputkihoidoissa tuotetaan alkioita lähes aina yli toivotun lapsiluvun. Usein osa alkioista jää pakkaseen odottamaan ”omistajiensa” päätöstä niiden kohtalosta. Miksi alkio ei olisi ihminen siinä missä sikiökin? Osa kristityistä kyllä katsoo, että ihminen syntyy jo hedelmöittymisessä, ja että ihmistaimenen tulee nauttia lain suojaa sen ensi hetkistä alkaen.
Mutta vaikka alkioiden tietoinen tuhoaminen olisikin moraalisesti kyseenalaista, olisiko siitä todella tehtävä laitonta? Pitäisikö kierukan käytöstä tuomita vankilaan? On hyvin intuitionvastaista ajatella, että mikroskooppinen alkio olisi yhtä arvokas kuin vastasyntynyt lapsi. Jos olisi pakko valita, pelastaisitko palavasta talosta kaksi pakastettua alkiota vai yhden elävän lapsen? On myös vaikea ajatella, että kaikkien alkioiden istuttaminen kohtuun olisi moraalinen velvollisuus silloinkin, kun ne kantavat jotain hyvin vaikeaa ja kärsimystä aiheuttavaa sairautta.
Eettisen keskustelun haasteet
Esitän näitä kysymyksiä osoittaakseni, miten vaikeita ongelmia keskusteluun abortista ja hedelmöityshoidoista liittyy. On vastuutonta suhtautua aiheisiin liian yksioikoisesti. Toisaalta vahinkoraskauden tai lapsettomuuden edessä harvalla ihmisellä on aikaa tai kykyä perehtyä filosofiseen ja teologiseen keskusteluun ihmisen alkupisteestä. Vaikka lopullinen totuus ei selviäisikään, käytännön ratkaisun löytäminen eettiseen pulmaan tulisi olla mahdollista ilman, että itse kaivaa esiin jokaisen argumentin puolesta ja vastaan. Siksi tarvitaan myös niitä kristittyjä, jotka ovat perehtyneet keskusteluihin paremmin kuin muut, ja jotka voivat tukea päätöksenteossa vaikeassa tilanteessa.
Mutta miksi abortin tai hedelmöityshoitojen kaltaisista eettisistä ongelmista on niin vaikea keskustella järkevästi edes kristittyjen kesken? Yksi syy lienee se, että älyteknologia ja sosiaalinen media ovat tehneet rationaalisesta keskustelusta entistä vaikeampaa. Ne luovat polarisoituneen ympäristön, jossa aggressiiviset mielipiteet murskaavat alleen maltilliset ja pitkäjänteiset pohdinnat.
Helluntaikristityt, jotka aikoinaan pitivät televisiota ”pirun silmänä”, ovat varsin kritiikittömästi antautuneet digitalisaation vietäväksi samalla kun teknologiagurut itse varoittelevat sen vaaroista. Oikealla tavalla kriittinen suhtautuminen älyteknologiaan on välttämätöntä kristityille, jotka eivät halua jäädä lyhytjänteisen keskustelukulttuuriin orjiksi vaan kehittää eettistä ajatteluaan raamatulliseen ja vastuulliseen suuntaan.
Ratkaiseeko Raamattu kaiken?
Yksi uskovaisille yleinen virhe eettisessä keskustelussa on ajatella, että kaikki kysymykset ratkeaisivat helposti Raamatulla. Vaikka Raamattu on kristityille uskon ja etiikan ylin auktoriteetti, se ei anna suoria tai edes epäsuoria vastauksia moniin nykyajan eettisiin kysymyksiin. Raamatun tulkinnassa onkin otettava huomioon myös muut ”teologian lähteet” (joita minulla on tapana kutsua ”teologian työkaluiksi”). Näitä ovat meitä edeltävien sukupolvien teologiset ja eettiset näkemykset, järki ja kokemus. Lisäksi Raamatun mukaan sisäinen moraalinen kompassimme on jossain määrin luotettava (Room. 2:14-15). Elämässä tarvitaan myös älyllisiä hyveitä (kuten älyllistä nöyryyttä ja älyllistä lujuutta) sekä moraalisia hyveitä (kuten viisautta ja rohkeutta), jotka ohjaavat toimintaamme eettisesti epävarmoissa tilanteissa.
Kokemus on teologien työkaluista riskialttein. Yhtäältä vaikkapa homoseksuaalisuutta pohdittaessa emme voi täysin ohittaa niiden ihmisten kokemusta, jotka kokevat vetoa samaan sukupuoleen. Toisaalta helluntailaiset ovat usein ylikorostaneet kokemusta eettisessä päätöksenteossa – nimittäin kokemusta Jumalan johdatuksesta. Jos on koettu ”rauhaa” jostain moraalisesti merkittävästä päätöksestä, on kriittinen harkinta saatettu ohittaa lähes kokonaan.
Eettisen järkeilyn taidot sekä kyky soveltaa Raamatun opetuksia nykyajan eettisiin ongelmiin ovat tärkeitä jokaiselle kristitylle. Erityisen hyvin ne tulisi hallita pastoreiden ja sielunhoitajien, joiden luo ihmiset pulmiensa kanssa tulevat. Kristillisen etiikan monimuotokurssi, jota keväällä opetan Iso Kirja -opistossa, antaa eväitä eettisten ongelmien käsittelyyn ja omien kantojen kriittiseen pohdintaan.
Lari Launonen
Vastaava opettaja, Helsingin kampus Iso Kirja -opisto
+358 (0) 50 4383 803
lari.launonen(at)isokirja.fi