Lari Launosen opetussarjan kolmas osa.
Yksi hirveimmistä kärsimyksen kuvauksista mitä olen lukenut, löytyy kirjasta nimeltä Suljettu maa: Elämää Pohjois-Koreassa. Maassa lastenlääkärinä työskennellyt Kim kertoo lapsista, jotka olivat niin aliravittuja, että heidän elimistönsä alkoi käyttää ravinnoksi kehon lihaskudosta. Sairaaloissa ei ollut juuri lainkaan välineitä tai lääkkeitä, ei aina edes sähköä. Jos potilas tarvitsi suonensisäistä liuosta, hänen piti itse tuoda mukanaan tyhjä olutpullo, josta liuos valutettiin. Jos toi kaksi pulloa, sai kaksi annosta liuosta.
Maailma on täynnä pahuutta. On moraalista pahuutta, kuten alistavia diktatuureja, sotia ja koulukiusaamista. On myös luonnollista pahuutta kuten sairauksia, nälänhätää ja luonnonkatastrofeja.
Synti ja lankeemuskertomus
Kristinusko on perinteisesti puhunut moraalisesta pahuudesta syntinä. Mitä synti on? Raamattu kuvaa syntiä kapinointina ja tottelemattomuutena Jumalaa vastaan. Teologi Michael Bird sanoo, että kyseessä on kosminen maanpetos, jossa ihminen yrittää syrjäyttää Jumalan valtaistuimeltaan ja olla oman itsensä herra sen sijaan, että noudattaisimme Jumalan tahtoa.
Mutta mistä synti ja paha on saanut alkunsa? Esimerkiksi ajanlaskun alussa monet filosofi Platonin seuraajat ajattelivat, että ongelma on maailmankaikkeuden huonoissa rakennusmateriaaleissa. Jumala ei vaan pystynyt luomaan meille esimerkiksi terveempiä kehoja.
Raamatun luomiskertomuksen mukaan kuitenkin universumi ja ihminen oli kuitenkin alun perin hyvä ja moitteeton – joskaan ei täydellinen. Synnin alkuperä jäljitetään Aadamiin ja Eevan, jotka Uuden testamentin mukaan edustivat kaikkia ihmisiä. Kertomusta syntiinlankeemuksesta voidaan tulkita monella tavalla. Yhdessä ääripäässä se ymmärretään kirjaimellisena historiallisena kuvauksena tapahtumista 6000-10000 vuotta sitten. Kaikki yksityiskohdat puhuvasta käärmeestä Eevan luomiseen Adamin kylkiluusta otetaan kirjaimellisesti. Toisessa päässä kertomusta tulkitaan puhtaasti myyttisenä tarinana, joka ei edes yritä kertoa mitään ihmiskunnan historiasta. Paras tapa tulkita kertomusta on todennäköisesti jossain näiden ääripäiden välissä.
Lankeemuksen seuraukset
Olennaisinta kristillisessä opissa syntiinlankeemuksessa on se, että me ihmiset ollaan käännytty pois Jumalan tahdosta ja tarkoituksesta ja tällä on ollut huonot seuraukset ihmiskunnalle ja koko luomakunnalle. Yleisesti ottaen lankeemuksella on kristillisessä teologiassa nähty kolme seurausta:
Kaikilla ihmisillä on syntinen luonto
Perisynnin idea tiivistetään joskus sanomalla, että ”me emme ole syntisiä koska teemme syntiä, vaan me teemme syntiä koska olemme syntisiä”.
Taipumus pahantekoon von toisin sanoen meille synnynnäistä. Joskus sanotaan, etteivät esimerkiksi lapset ole rasisteja, vaan he oppivat aikuisilta erilaisten ihmisten väärinkohtelun. Paitsi että tämä väite on tieteellisesti pielessä, kristinuskon näkökulmasta olisi aika yllättävää, jos kaikki pahat tavat, joita lapset oppivat, olisi kulttuurista opittuja.
Yhtäältä kaikki ihmiset on luotu Jumalan kuviksi, ja toisaalta kaikki ihmiset ovat syntisiä luonnoltaan. Tämän kristillisen ihmiskäsityksen pitäisi varjella meitä heimomielisyydeltä. Yksi ihmisen vahvimpia psykologisia taipumuksia on ihmisryhmien jakaminen ”meihin” ja ”heihin” – oli kyse sitten etnisyydestä, kansalaisuudesta, uskonnosta, politiikasta, seksuaalisesta suuntautumisesta tai jalkapallojoukkueista. Meillä on vahva taipumus ajatella, että meidän ryhmämme on kyvykkäämpi ja moraalisempi kuin muut.
Alexandr Solzhenitsyn oli venäläinen toisinajattelija, joka vitsailtuaan Stalinin viiksistä joutui keskitysleirille kymmeniksi vuosiksi. Solzhenitsynin pääteos Gulag – Vankileirien saaristo sisältää tarkkaa analyysiä ihmisluonnosta, jonka sekä vanginvartijat ja vangit jakoivat. Hän kirjoittaa:
”Kunpa vain olisi pahoja ihmisiä jossain kavalasti tekemässä pahoja tekoja niin että tarvitsisi vain erottaa heidät meistä muista ja tuhota heidät. Mutta hyvän ja pahan erottava linja kulkee jokaisen ihmisen sydämen halki. Ja kukapa haluaisi tuhota palan omaan sydäntään?”
Syntiset teot
Syntinen luonto synnyttää pahoja tekoja. Apostoli Paavali kirjoittaa Roomalaiskirjeen 7. luvussa:
”Tiedänhän, ettei minussa, nimittäin minun turmeltuneessa luonnossani, ole mitään hyvää. Tahtoisin kyllä tehdä oikein, mutta en pysty siihen. 19En tee sitä hyvää, mitä tahdon, vaan sitä pahaa, mitä en tahdo. 20Mutta jos teen sitä, mitä en tahdo, en tee sitä enää itse, vaan sen tekee minussa asuva synti.” (Room. 7:18-20)
Me kaikki koetaan synnin orjuuttava vaikutus lähes pakonomaisena tarpeena tehdä vääriä tekoja. Katolinen kirkko on listannut 7 niin sanottua kuolemansyntiä: Ylpeys (turhamaisuus), Kateus, Viha, Laiskuus, Ahneus, Ylensyönti, Himo. Ei tarvitse kuin avata joku sosiaalisen median sovellus kännykältä tai seurata iltauutisia niin nämä kaikki iskee aika lailla kasvoille.
Kuolema
Paavalin roomalaiskirje puhuu kuolemasta yhtenä synnin seurauksena. Tämä on aika outoa koska toisaalta luomiskertomus ei anna ymmärtää, että ihminen olisi ollut luonnostaan kuolematon. Paavalilla kuitenkin kuolema näyttää tarkoittavan ikään kuin rappeuttavaa voimaa, joka tuhoaa ihmistä sekä hengellisesti että fyysisesti.
Taru Sormusten Herrasta -elokuvien Klonkku kuvaa hienosti synnin riuduttavaa vaikutusta. Alun perin kaunis hobitti muuttuu raihnaiseksi otukseksi, joka himoitsee maagista sormusta niin paljon, että sen löydettyään joen pohjalta hän tappaa veljensä saadakseen pitää aarteensa.
Syyllisyys
Lankeemuksen vuoksi jokainen ihminen on syyllinen Jumalan edessä ja Jumalan tuomion alainen. Eri kirkkokunnat ovat hieman eri mieltä siitä, seuraako syyllisyys suoraan Aadamin synnistä vai seuraako se vain meidän omista synneistämme, joita emme kykene välttämään. Joka tapauksessa me kaikki tarvitaan Jeesuksen valmistamaa pelastusta, sillä kuten Paavali kirjoittaa ”kaikki ovat tehneet syntiä ja ovat vailla Jumalan kirkkautta” (Room. 3:23).
Maailmassa ei siis asiat ole niin kuin niiden pitäisi olla. Kristinuskolla on kuitenkin ratkaisu lankeemuksen ongelmaan. Seuraavassa osassa puhutaan lunastuksesta.
Kysymyksiä pohdittavaksi
Viisiosainen Kristillinen maailmankuva -videosarja toimii hyvänä pohjana pienryhmäkeskustelulle esimerkiksi solussa tai nuortenillassa. Videon katsomisen jälkeen voitte pohtia esimerkiksi seuraavia kysymyksiä. Lisätietoa oranssinvärisistä linkeistä.
Kysymyksiä pohdittavaksi:
Millä tavalla ihmisen syntinen luonto tulee esille nykypäivänä esimerkiksi sosiaalisessa mediassa? Katso tämä kuva ajatusten virikkeeksi.
Kristillinen ihmiskäsitys voidaan tiivistää ajatukseen ihmisestä syntiin langenneena Jumalan kuvana. Ihminen on siis sekä hyvä että paha. Videolla todettiin, että tämän seikan tiedostamisen pitäisi tehdä meidät varovaiseksi jakamaan ihmisryhmiä “meihin” ja “heihin”, hyviin ja pahoihin ihmisiin. Millaisia esimerkkejä keksit tällaisista kahtiajaoista seurakuntapiireissä ja niiden ulkopuolella?
Onko Taru sormusten herrasta -elokuvien Klonkku mielestäsi hyvä hahmo kuvaamaan synnin vaikutusta ihmisessä? Mitä ihmiselle ajan myötä tapahtuu, jos hän ruokkii taipumustaan vaikkapa päihteiden käyttöön, pornon katseluun, oman ulkonäön muokkaamiseen someseuraajien toivossa tai inhoon jotain ihmisryhmää kohtaan (kuten etnistä vähemmistöä tai seksuaalivähemmistöä kohtaan)?