Sara Saarela
Istuin yli kymmenen vuotta sitten marraskuussa IK-opistolla ”solu vitosessa” (kuten kyseistä luokkaa kutsumme) kuuntelemassa Kankaanniemen Matin opetusta Jeesuksesta. Käynnissä oli Johanneksen evankeliumin kurssi. Kävimme Matin johdolla monta päivää keskustelua Jeesuksen elämästä, julistuksesta ja toiminnasta ja Matti yritti valottaa meille etenkin sitä, miltä se kaikki näytti ensimmäisen vuosisadan juutalaisten silmin – toisin sanoen siis sitä, mitä Jeesus oikeastaan julisti niin puheillaan kuin teoillaan. Olin aika ”tulessa” noina päivinä: innostus alkoi täyttää sisintäni, kun ymmärsin aivan erilaisella syvyydellä sitä, millainen Jeesus oikein on. Kuinka hyvä! Kuinka rakastava! Kuinka vapauttava!
Ja sitten mietin vielä näin: ”Jeesus on niin ihana! Oi jospa Jumalakin olisi…”
Ja saman tien käsitin mitä olin juuri ajatellut. Hetkonen – Jeesushan ON Jumala! Sain itseni kiinni siitä, että en oikein sittenkään tainnut kunnolla ymmärtää Jumalaa. En ollut sisäistänyt sitä, mitä Raamattu opettaa kolmiyhteisestä Jumalasta, vaikka sen kaiken älyllisellä tasolla tiesinkin.
Jeesus näyttää Jumalan
Uusi testamentti sanoo yhä uudelleen sen, että Jeesus näyttää Jumalan. Johanneksen evankeliumi alkaa sanoilla: ”Alussa oli Sana, ja Sana oli Jumalan luona, ja Sana oli Jumala” (1:1), ja myöhemmin Johannes siteeraa Jeesuksen sanoja: ”Joka on nähnyt minut, on nähnyt Isän” (14:9). Samaa kirjoittaa Paavali Kolossalaiskirjeessä (1:15) sekä myös Heprealaiskirjeen kirjoittaja (1:3). Mutta mitä tämä, että Jeesus näyttää Isän, tarkoittaa?
Yksi vastaus on se, että Jeesus – kolmiyhteisen Jumalan toisena persoonana – näyttää sen, kuka Jumala on, toisin sanoen hän näyttää Jumalan luonteen. Hän on Immanuel eli Jumala, joka on läsnä; Jumala, joka on rakkaudessaan luonut luomakunnan ja haluaa olla sen kanssa läheisessä suhteessa; Jumala, joka ojentaa käsiään hukassa olevaa ihmiskuntaa kohti ja valmistaa tien hänen luokseen. Jeesuksessa tämä asia ”väännetään rautalangasta”, ja on hyvä pitää mielessä, että Jeesus ei kerro sinänsä mitään olennaisesti uutta Jumalan luonteesta siinä mielessä, että esimerkiksi nyt vasta paljastuisi, että Jumala on armollinen ja rakastava. Jeesus näyttää sen, kuka Jumala on aina ollutkin – me löydämme tämän saman Jumalan Vanhasta testamentista.
Mutta Jeesuksen jumaluuteen liittyy paljon muitakin kysymyksiä. Samoin siihen, että hän inkarnoitui eli syntyi ihmiseksi yhtenä hetkenä historiassa. Miten se on mahdollista? Mitä se tarkoittaa? Miten voi olla sekä todellinen ihminen että todellinen Jumala, ja miksi Jeesus ylipäänsä edes tuli ihmiseksi ja kuoli? Olisiko Jumala voinut järjestää asiat toisella tavalla?
Kristus ja pelastus
Niin Isän ja Pojan suhdetta kuin ylipäänsä sitä kuka Jeesus on ja mitä hän on tehnyt ihmiskunnan puolesta on pohdittu kristillisen seurakunnan piirissä Uuden testamentin ajan jälkeen aina meidän päiviimme saakka. Nämä kaksi kysymystä – kuka Jeesus on ja mitä hän on puolestamme tehnyt – liittyvät hyvin läheisesti toisiinsa. Teologian opiskelussa niitä kutsutaan nimillä kristologia (oppi Kristuksesta) ja soteriologia (oppi pelastuksesta). IK-opiston opetuksessa nämä kaksi ovatkin osa yhtä ja samaa kurssia, joka kantaa nimeä ”Kristus ja pelastus”.
Koen suurena etuoikeutena sen, että saan opettaa tätä kurssia IK-opistolla niin lähiopetuksessa kuin nyt myös tulevana keväänä monimuoto-opintojen puitteissa. Saan siis jatkaa ja syventää edelleen tätä kristologiaan liittyvää matkaani, joka alkoi jo kauan sitten. Vaikka kristologian ja soteriologian kysymykset ovat suuria ja osittain myös aika vaikeita, samaan aikaan on valtava siunaus saada pikkuhiljaa kasvaa ymmärryksessä ja suuren kolmiyhteisen Jumalan tuntemisessa – rakkauden ja sydämen palon kasvaessa samassa suhteessa! Jumala on uskomme ydin ja siksi on todella paljon väliä, mitä me tiedämme hänestä ja sitä myöten myös uskomme ja tunnustamme.
Sara Saarela
Opettaja (osa-aikainen)
Johdanto Uuteen testamenttiin; Kristus ja pelastus
saarela.sara(a)gmail.com